30. maaliskuuta 2016

@draconmaailma.com

Arvatkaa kuka on palannut? Masentunut, esiteini-ikäinen minä!

Kävin aikamatkalla vanhan, poistetun blogini halki, kiitos Bloggerin lukulistan ja webarchiven, joiden avulla sain puolikkaita blogijulkaisuja ja ainakin viisi kokonaista luettua. Ensiksi haluaisin pyytää anteeksi kaikilta, jotka tunsivat minut 2011-2014 välillä. Oli synkkiä aikoja ne. Mutta haluaisin kuitenkin pyytää anteeksi itseltäni, sillä en voinut uskoa, kuinka paljon olen itseäni piiskannut nuorena tyttönä. 

Lisäksi blogini oli yksi iso sotku; puoliksi päiväkirja, puoliksi oma palkintovaimoni (¿hyväksytty termi?), enkä oikeastaan tiedä, mihin pyrin tuolloin. Innokkaasti, lennokkaasti ja vaivattomasti kirjoitin yli 100 blogitekstiä 2011-2013 välillä. Eivät ne olleet maailman parhaita juttuja, eivätkä edes Suomen. Tai Helsingin. Ylipäätänsä minun juttuni olivat aika levottomia, kuten edelleenkin, mutta nykyisin osaan edes hillitä itseäni.

Nykyaikaa käytän nyt aasinsiltana tullakseni oikeaan teemaani tässä blogitekstissä: miksi nykyisin ei lueta enää blogeja? Hyväksyn pikaviestintämediat, kuten twitterin ja tumblrin (tumblr = kryptoniitti, koska memes), mutta ne ovat vetäneet maton monen hyvän konseptin alta. En nyt väitä, että joka ainoa blogi, joka joskus oli pystyssä 2000-2010 -lukujen välillä, olisi välttämättä ollut erityisen hyvä, mutta sentään ihmiset laittoivat jotain kuulumisia ja aatteita toisille ihmisille. Nyt juuri tuntuu, että huuteleen tyhjyyteen. Oikeastaan, ihan hyvä vaan. En usko, että ketään milloinkaan kiinnosti kamalasti lueskella vanhoja blogitekstejäni aiheista, kuten saunat tai "dance day".

Kuitenkin, olen vaihtanut vanhan blogini URL:in takaisin draconmaailmaksi, koska pidän nimestä täysin nostalgisista syistä. Tervetuloa takaisin. 

20. maaliskuuta 2016

Huono päivä, hyvä päivä

HUONO PÄIVÄ

... huonona päivänä auringonvalo esiintyy hetkittäin pilvien takaa. Muutoin on koleaa ja masentavaa. Sängystä en jaksa nousta, lakanoita ei jaksa vaihtaa, ainoa kaverini on puhelin. Kirjoja en halua lukea, televisio on turhaa.

HYVÄ PÄIVÄ


... hyvänä päivänä aurinko paistaa pilvien välistä.  Muuten on ihanan raikasta ja vilpoisaa. Sängyssä on mukava loikoilla, lakanat näyttävät esteettisiltä, jos niiden päälle laskee vaikkapa kukan. Ystävien viestit räjäyttävät puhelimeni. Kirjat istuvat kuuliaisina yöpöydällä, jos tekee mieli lukea. Televisiota ei tarvitse avata. 

    
HUONO PÄIVÄ

... peiliin en katso, mutta jos katsoisin olisin ruma ja lihava ja huonosti pukeutunut. Finnejä popsahtelisi korvistakin. Hiukset olisivat elottomat tai sitten muuten vain rasvaiset.

HYVÄ PÄIVÄ

... peilistä katsoo maailman kaunein nainen, jolla on ruskeat, älykkäät silmät. Peilissä on kaunotar, jolla on kaunis hymy, hyvät hampaat, kiiltävät ja taipuisat hiukset, mahtava kroppa, ja uskomattoman hehkuva iho.

HUONO PÄIVÄ

... suomi, puhutko sitä?

HYVÄ PÄIVÄ

... kielenkannat ovat sijoiltaan ja tekstiäkin syntyy, olen produktiivinen ja nokkava. Olen näppärä sanojen kanssa, ymmärrän jokaisen implikaation jokaisen lausahduksen takana.

HUONO PÄIVÄ

... vittu kun ei jaksa edes silmiä avata, kun maailma painaa.

HYVÄ PÄIVÄ

... miten minä olen koskaan ollut väsynyt?