Jokainen solu syntyy solusta.
Silkkana ajatuksena omnis cellula e cellula on kaunis: elämästä syntyy lisää elämää. Ja mikä onkaan kauniimpi, pyhempi asia kuin elämä? Ajatusta voi soveltaa muihinkin olemassaolon olennaisuuksiin, kuten onneen, iloon ja hyvyyteen. Hyvyys syntyy hyvyydestä. Hyvin karminen aate.
Paitsi ettei se ole. Karmassa kyse on hyvän tekemisestä, jotta hyvä tulee takaisin sinulle. Cellula-aatteessa on kyse tapahtumaketjusta.
Ajatukset herättävät ajatuksia on itse asiassa minun aiheeni tällä kertaa, ja tämä alku oli vaan turhaa lätinää, jolla herätän ajatuksia teissä, rakkaat lukijat.
so much depends
upon
a red wheel
barrow
glazed with rain
water
beside the white
chickens
- William Carlos Williams
Minä luin juuri vähän aikaa sitten analyysin William Carlos Williamsin runosta The Red Wheelbarrow enkä voinut olla kiinnittämättä huomiota analyysin jatkuvaan yliampumiseen. Henkilökohtaisesti uskon vakaasti, että The Red Wheelbarrow on ainoastaan minimalistinen runo, joka kuvaa punaista kottikärryä valkeiden kanojen lähellä. Kuitenkin analyyseilla on perää, sillä luonnollisestihan jokainen saa tulkita taideta kuten parhaimmaksi näkee.
Vaikka liikatulkinta aiheuttaakin minussa henkistä kipua, on Williamsin runo minulle liian tärkeä tulkitsematta jätettäväksi. Niinpä aion itse lyhyesti käydä läpi, mitä minä näen punaisessa kottikärryssä.
Viime kädessä The Red Wheelbarrow kuvastaa minulle maaseudun ihannointia; tietynlaista roadhouse-romantiikkaa, jossa palvotaan ja asetetaan kullatulle jalustalle (lama-aikainen) irtolaisuus ja naturalismin masentava tematiikka. Roadhouse-romantiikka on tietenkin kyhätty termi, joka lukeutuisi todennäköisesti villin lännen hyponyymiksi. Termi käsittää sekä Pieni talo Preerialla -tyyppisen elämän että hieman kaupungillistuneemmat alueet, kuten pikkukylät tai rämäiset motellit puoliksi autioituneiden valtateiden varrella. Olkoon kummin vain, Roadhouse-romantiikka on kiistatta jenkkivetoista.
En pysty näkemään runoa yksittäisinä säkeinä, joita analysoin erikseen ja tekisin älykkäitä huomioita runon käyttämiin väreihin, punaiseen ja valkoiseen, ja värien väliseen syvään kontrastiin. Punainen on veren väri ja valkoinen on puhtauden ja/tai neitseellisyyden väri. Veri ja maan neitseellinen kuokkimattomuus liittyvät helposti villiin länteen ja Pohjois-Amerikan karuihin autiomaihin.
The Red Wheelbarrow on minulle niin tärkeä, koska olen itse kova lankeamaan tekonostalgian sudenkuoppaan. Tekonostalgia on huvittava pikku termi, jonka poimin internetistä. Se kuvastaa nostalgiaa asioihin, joita kohtaan ei voi tuntea nostalgiaa, kuten esimerkiksi minulla villiin länteen.
Kai tekonostalgia on omalla tavallaan vain vahvaa tunnesidettä johonkin, mutta minä pidän tuosta termistä enemmän, koska se selittää minun tuntemukseni huomattavasti paremmin.